470 metriä appelsiiniin

Muistatteko, kun yläasteen kemianopettaja piirusteli liitutaululle kaaviokuvia atomin rakenteesta. Siis sellaisen pallon keskelle ja sitten pienempiä palloja radoilleen kiertämään sitä isompaa palloa. Liitu kuivalla taululla vinkuen hän selvitti pallukoiden merkitystä: iso pallo keskellä on atomin ydin ja ne pienemmät, jotka sitä kiertävät, ovat elektroneita. Sinänsä yksinkertaiselta näyttävä kaavio oli helppo ymmärtää, mutta mittasuhteiden ymmärtäminen olikin sitten huomattavasti vaikeampaa - kas, kun moista ilmiötä ei pystynyt havaitsemaan edes kemianluokan mikroskoopilla.

Tässähän ei nyt sinänsä ollut mitään ihmeellistä, mutta hämmästystä aiheutti se, että maantiedon tunnilla opettaja alkoi raapustaa lähes saman näköistä kuviota ja kertoi sen tällä kertaa olevan aurinkokunta. Iso pallo keskellä on aurinko ja pienet pallot, jotka kiertävät sen ympäri, ovat planeettoja. Jaahas, tämä selvä. Jälleen helpon näköinen kuvio, mutta se koon ymmärtäminen. Nyt homma puolestaan paisui niin järjettömän suureksi, että mielikuvitus ei riittänyt asian hahmottamiseen. Ymmärtämistä pyrittiin helpottamaan appelsiinivertauksella: eli jos aurinko olisi appelsiinin kokoinen, Pluto sijaitsisi 470 metrin päässä appelsiinista.

Asiaan...

Niin, että sitä minä vaan, että miettikääpä asiaa seuraavasti: atomin ytimen ympärillä kiertelee niitä elektroneja. Auringon ympärillä puolestaan pörrää planeettoja. Eli molemmat systeemit muistuttavat toisiaan, ainakin vähän. Tämän perusteella voisi visioida, että yksi atomi, vaikkapa lyijykynän kärjestä, voisi olla mikroskooppinen aurinkokunta. Tuolla mikroskooppisessa aurinkokunnassa pyöriskelisi sitten mikroskooppinen Maa-planeetta mikroskooppisen auringon ympäri. Ja kaikki olisi kuten täällä meidänkin maapallollamme, mutta vain paljon, paljon pienempänä. Tai entäpä, jos kuvitellaankin homma vielä täysin päälaelleen eli siten, että aurinkokuntamme onkin vain atomi jonkin järjettömän suuren toimittajaretkun lyijykynän kärjessä. Pystyttekö miettimään moista? Minäpä pystyn, mutta tuskin asiasta mitään hyötyä on. Ja sitä paitsi, voi olla parempi, että minäkään en mieti koko asiaa tämän enempää, saattaapi tuo järki lähteä helpompiakin asioita pähkäilemällä. Jospa vaikka yrittäisi ratkaista edes tuon Seiskan ristikon joskus kokonaan.

Tiesittekö muuten, että Jupiter-planeetalla on 63 kuuta? Mahtavat olla siellä Jupiterissa leuhkoja kuutamostaan. Me täällä maassa joudumme pällistelemään aina yhtä ja samaa kuuta.

takaisin