Tamiya:n T34/76 mittakaavassa 1:35. Tämän esikuvilla ajeltiin vuonna 1943 Karjalassa sekä suomalaisten, että venäläisten toimesta. Suomalaisten kesken vaunutyyppi tunnettiin nimellä Sotka. Tarkoitus olisi tehdä mallista kohtalaisen tarkka kopio Suomen armeijan käytössä olleesta T34:stä, mutta mitään tiettyä yksilöä ei ole esikuvana.



Tästä se alkaa. Pohjalevyyn liimattu yksi osa kiinni ja vihreä väri, joka toivottavasti on edes lähellä aitoa sävyä, on maalattu.



Samainen pohjalevy jota on hieman sotkettu aidomman ja käytetyn näköiseksi.



Vähitellen kasasta muovinippeleitä alkaa hahmottua T34 panssarivaunu. Malli on kasattu lähes suoraan laatikosta, en lähtenyt tekemään mitään suurempia muutoksia. Hieman kurttasin lokasuojia ja tein muutaman luodinjäljen, jotta vaunu näyttäisi siltä, että se on ollut oikeasti käytössä.



Vaikka malli näyttää jo melkoisen valmiilta, on töitä vielä jäljellä paljon. Tähän mennessä aikaa on kulunut arviolta n. 15-20 tuntia. Kiitokset Tonille avusta pyörien maalauksessa.



Rypistin vielä 7 tuntia töitä ja nyt alkaa näyttää melkein valmiilta.



Ylärunko pitää vielä liimata kunnolla kiinni alarunkoon. Niin, ja hävittää niiden sauma näkyvistä.



Nuo sarjan mukana tulleet kumiset telaketjua esittävät läpsyttimet ovat todella ankeat. Jos innostusta ja rahaa riittää niin niiden tilalle voisi tilata jostain kunnolliset ketjut.



Tuohon viistoon etupanssariin voisi kiinnittää pari pätkää telaketjua, sitäkin kun lisäpanssaroinnin toivossa sodan aikana harrastettiin.



Tässä on ainakin omasta mielestä ihan onnistunut yksityiskohta.



Ja tietenkin tärkein puuttuu vielä, eli suomalaiset tunnukset. Onneksi niitä saa hyvinä siirtokuvina netistä, ei tarvi alkaa maalailemaan.

Nämä pikkujutut kun saa tehtyä niin voinkin siirtyä alustan kimppuun. Ajattelin tehdä pienen diodraman tuon ympärille... eli projekti jatkuu.



Jossain Itä-Karjalassa kesällä 1943?



Tilasin kansallisuustunnukset siirtokuvina netistä. Viking Decalsin arkki sisälsi useita vaihtoehtoja vaunun yksilöimiseksi, mutta koska tässä ei ollut tarkoitus jäljentää mitään tiettyä yksilöä, päädyin käyttämään pelkkiä hakaristejä.

Olinkin unohtanut miten hankalaa vesisiirtokuvien käsittely on. Paikalleen asennettuna kuvat kiilsivät todella ikävästi, ja reunat näkyivät selvästi. Parin kokeilun jälkeen päädyin leikkaamaan hakaristin reunojaan myöten irti arkista, jolloin pääsin eroon neliömäisestä reunuksesta. Kiinnittämisen jälkeen pensselöin kuvan päälle reilun kerroksen mattalakkaa. Tämän jälkeen vanhensin pintaa reilusti ohennetulla ruskealla ja liitujauheella. Lopputuloksesta tuli mielestäni yllättävän hyvä.



Tein nopeasti pienen palan maastoa alustaksi, mutta olen siihen kaikkea muuta kuin tyytyväinen. Jossain välissä kun innostusta ja aikaa löytyy, täytyy kehitellä jotain näyttävämpää ja monimutkaisempaa.

Tämän mallin rakentaminen opetti sen että kun edellisestä on kulunut aikaa 15 vuotta, on oma rima noussut korkeammalle kuin mihin taidot riittävät. No tekemällä oppii. Kiinnostus harrastukseen on kuitenkin jälleen herännyt.



Lampusta puuttuu vielä lasi koska en halunnut tehdä sen kohdalla kompromissiä ja liimata siihen jolloin hopeamaalilla värjättyä muoviklönttiä. Koitan keksiä ratkaisun jolla saan siihen läpinäkyvän lasin, tai sitten muokkaan siitä sen näköisen kuin se olisi rikkoutunut.



Tuohon keulaan voisi vielä ripustella jotain kettinkiä tms. Eiköhän tuo muuten ala olla melko valmis.

takaisin