Verenmakuinen aikuistumisriitti

Maailman kansoilla on useita erilaisia riittejä, jotka liittyvät aikuistumiseen. Aikuistumista todistellaan eri kulttuureissa eri tavoin. Jossain pimeän Afrikan savanneilla nuoret tökkivät erilaisilla esineillä itseensä reikiä tai hyppivät liaanit jaloissa puun oksilta. Miten sama homma sitten hoituu kotoisessa Suomessa?

Maassa maan tavalla

Suomessa varsinaisia aikuistumisriittejä on varsin vähän, eivätkä ne ole lähellekään niin rajuja kuin luonnonkansojen keskuudessa. Virallisin “riitti” lienee luterilaisen kirkon ripille pääsy, mutta mikä on se teko, mikä kuuluu jokaisen suomalaisen aikuistumiseen uskonnosta riippumatta? Se voisi tietenkin olla teini-iässä kylmässä puistossa pussikaljan voimin vedetyt ensikännit. Kännääminen ei kuitenkaan koske, uskokaa tai älkää, jokaista suomalaista nuorta. Väittäisinkin, että vastuutonta kaljoittelua ja pitkin pusikoita oksentelua yleisempi keino elämän totuuksien oppimiseen löytyy jo huomattavasti varhaisemmasta nuoruudesta. Lisäksi tämä riitti, josta nyt puhumme, vastaa kivuliaisuutensa puolesta eteläisen pallonpuoliskon lajikumppaneidemme suorituksia aikuistumisen saralla.

Pohjoisissa oloissamme liaaneissa roikkuminen tai jyrkänteeltä sukeltaminen on luonnollisesti poissa laskuista. Mutta onneksi meillä on sentään pakkasta. Myös toinen tärkeä elementti löytyy aina tarpeeksi läheltä, tarkoitukseen sopivaa materiaalia riittää niin portinpielissä, mattotelineissä kuin sillankaiteissakin. Kun yhdistetään riittävän kipakka pakkanen ja vaikkapa metallinen lyhtypylväs, ollaan lähellä tavoitetta. Nyt ei enää tarvitsekaan tehdä muuta kuin lapsen luontaisen uteliaisuuden ja kokeilunhalun ajamana tunkea kieli kiinni huurteiseen teräkseen. Naps, siinähän kökötät, naama tolpassa. Seuraavaksi alat miettiä irtipääsyä. Avunhuudoista ei ole sanottavaa apua, mhhpmphh ja gnäähhh, huudot eivät kanna kovin kauas. Se ei sinänsä ole ihme, kiinni jäätynyt kieli vaikeuttaa selkeää artikulointia huomattavasti. Tässä vaiheessa keinot ovat siis vähissä, voit joko nykäistä kielen nopeasti irti tai yrittää puhaltelemalla sulattaa itsesi pinteestä. Kannatan ehdottomasti ensin mainittua keinoa, puhaltelu nimittäin johtaa lähes sataprosenttisella varmuudella siihen, että myös huulet jämähtävät kiinni tolppaan. No, ainakin verenmaku tulee konkreettisesti tutuksi.

Tutkimustuloksia

Oman tutkimukseni ja haastattelemieni ihmisten perusteella väitän, että yli 90 prosenttia suomalaisista on kokenut edellä kuvatun tilanteen. Samoin uskallan väittää, että kyseinen tapahtuma on tuttu jo useille sukupolville, sillä sekä pakkasta että rautaa on ollut saatavilla satojen vuosien ajan. Teräkseen kiinni jäätynyt kieli päättää lapsenuskoisen aikakauden nuoren ihmisen elämässä. Tapahtumasarjan jälkeen pitäisi terveellä järjellä varustetun henkilön ymmärtää, että naamaansa ei kannata tunkea joka paikkaan. Ne, joille tämä ei aukea, tulevat elämänsä myöhemmissä vaiheissa lipomaan kielellään muitakin kyseenalaisia kohteita kuin jäistä terästä.

takaisin